Illan konsertti kuljettaa kuulijan luonnon, rakkauden ja muistojen maailmoihin.

Metsän rauha (op. 14) on Jarno Vanhasen kolmiosainen laulusarja sopraanolle ja pianolle Saara Puolitaipaleen runoihin. Teos kuvaa luonnon heräämistä ja ihmismielen sisäisiä liikkeitä: Lintuseni avaa unenomaisen kevätmaiseman, Sydämeni rauha pysähtyy sisäisen hiljaisuuden äärelle ja Kesävehreyttä huipentuu iloon, valoon ja kesän odotukseen. Sarjan päätösosa kuullaan nyt kantaesityksenä.

Heinrich Wilhelm Ernstin The Last Rose of Summer (”Kesän viimeinen ruusu”) perustuu tunnettuun irlantilaiseen kansansävelmään. Ernst muunsi herkän laulun loisteliaaksi sooloviulukappaleeksi, jossa yksinkertainen melodia yhdistyy näyttävään virtuoosisuuteen ja viulun ilmaisullisiin mahdollisuuksiin. Hänen yhteytensä Niccolò Paganiniin oli poikkeuksellisen tiivis ja määritti koko hänen uraansa. Ernst oli Paganinin oppilas, seuraaja ja suurin kilpailija.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Einojuhani Rautavaaran kuolemasta. Hänen muistonsa kunniaksi kuulemme ensimmäisen osan teoksesta Kaksi preludia ja fuugaa sellolle ja pianolle. Rautavaara on rakentanut osan teeman ystävänsä Einar Englundin nimestä saksalaisena nimikryptogrammina. Se tarkoittaa, että nimestä poimitaan säveliksi kaikki nuottinimiä A–G vastaavat kirjaimet: EinAr EnGlunD. Näin saadaan viisisävelinen teema E–A–E–G–D, joka esitellään preludissa ja kehitellään fuugassa.

Aleksandr Borodinin varhainen g-mollitrio (1855) pohjautuu venäläiseen kansanlauluun Chem tebya ja ogorchila? (”Millä sinua loukkasin?”). Kahdelle viululle ja sellolle sävelletty teos kehittelee kaihoisaa teemaa variaatioiden sarjana, jossa kansanlaulun yksinkertainen kauneus yhdistyy romanttiseen ilmaisuun.

Robert Schumannin Dichterliebe (1840) kuuluu saksalaisen lied-taiteen merkittävimpiin teoksiin. Heinrich Heinen runoihin perustuva 16 laulun sarja seuraa rakkauden koko kaarta: rakastumista, pettymystä, sydänsurua ja lopulta anteeksiantoa sekä sisäistä sovintoa. Schumannin hienovarainen tunneilmaisu ja pianon tärkeä rooli ovat tehneet teoksesta yhden romantiikan ajan rakastetuimmista laulusarjoista.

Sarja käynnistyy aistillisessa toukokuussa, jolloin rakkaus herää ja se myös tunnustetaan. Ensimmäisten laulujen syvälliset teemat, kyyneleistä versoavat kukat ja satakielen lauluksi muuttuva huokaus, kohtaavat kolmannessa laulussa naiivin mielen ja lennokkaat rakkauden kohteet. Neljännessä laulussa kuullaan kuitenkin ensimmäiset säröt: ”Kun sanot: minä rakastan sinua! Täytyy minun itkeä katkerasti.” (Laulut 1–5)

Lauluissa 6–11 runo minä kulkee yksin ja hylättynä. Alun ylpeys murtuu Kölnin tuomiokirkon Neitsyt Marian kuvan edessä, koska sen kasvot muistuttavat rakastettua. Kahdeksannessa laulussa uhma katoaa todellisuuden valjetessa. Runon minä laskeutuu pienten kukkien tasolle pyytämään lohtua. Kaukaa kantautuvat häiden äänet kertovat rakastetun menevän naimisiin jonkun toisen kanssa. Juhlan pauhu herättää kipeän muiston laulusta, jota omalla rakastetulla oli tapana laulaa. Osion päättävä laulu ”Ein Jüngling liebt ein Mädchen” (”Poika rakastaa tyttöä”) kertoo humoristisesti yksipuolisesta rakkaudesta ja kertaa teoksen keskeiset teemat: yksipuolisen rakkauden, hylkäämisen ja särkyneen sydämen.

Laulusarjan päättävät laulut 12–16 tuovat mukanaan anteeksiannon. Kesäaamun kukat lohduttavat vaeltajaa ja kuiskaavat: “Ei siskomme ole paha.” Miehen suhtautuminen naiseen pehmenee. Viha väistyy lämmön tieltä. Toiseksi viimeisessä laulussa vaeltaja ymmärtää, ettei voi enää palata menneeseen. On aika haudata rakkaus ja tuska suureen arkkuun ja upottaa se mereen. Pitkä loppusoitto palautuu 12. laulun lempeään tunnelmaan, jossa anteeksianto alkaa ja syntyy tilaa uudelle elämälle.

Konsertin teoksia esittävät erilaiset kokoonpanot soolosta trioon. Mukana ovat Musiikkipäivien muusikot Mari Karjalainen, Marjaana Merikanto, Tiina Hyväri, Samuel Heikkinen, Yotam Baruch, François Pineau-Benois ja Sinikka Ala-Leppilampi.

Konserttiin myydään lippuja ja lipun hinta on 20 euroa. Alle 14-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi konserttiin.

Ohjelma:

Jarno Vanhanen: Metsän rauha -laulusarja, op. 14 (san. S. Puolitaival)

Lintuseni
Sydämeni rauha
Kesävehreyttä

Mari Karjalainen, sopraano
Marjaana Merikanto, piano

Heinrich Wilhelm Ernst (1814–1865): Moniääninen etydi nro 6, The Last Rose of Summer

François Pineau-Benois, viulu

Einojuhani Rautavaara (1928–2016): Kaksi preludia ja fuugaa: 1. Nimestä EinAr EnGlunD

Yotam Baruch, sello
Marjaana Merikanto, piano

Aleksandr Borodin (1833–1887): Trio kahdelle viululle ja sellolle, g-molli, perustuen lauluun ”Chem tebya ya ogorchila?”

François Pineau-Benois, Sinikka Ala-Leppilampi, viulu
Yotam Baruch, sello

Robert Schumann (1810–1856): Dichterliebe, op. 48

Samuel Heikkinen, baritoni
Tiina Hyväri, piano